Oli mielestäni loistava kirjoitus nykymenosta ja käsityksistä miehistä, markkinoinnista ja asenteista taloussanomien kolumnissa. Jutun oli kirjoittanut nainen, millä sinänsä ei ole merkitystä, korkeintaan korostaa kontrastia.
Itse ainakin tunnistin kolumnista paljon itseäni, toki ostan myös kahvin nopeasti mukaan paikasta kuin paikasta, mutta toisaalta vietän mielelläni hetken paikassa, jossa tunnen oloni kotoisaksi. Useimmiten ostan tarpeeseen, mutta välillä on kiva hemmotella itseänsä, on se sitten hyvä sämpylä, houkutteleva leivos yms. tarjottuna tuoreen kahvin kera. Useimmiten automaatin kylmä olemus tervehtii väsynyttä kahvittelijaa, mutta muutamia mukavia poikkeuksiakin löytyy. Jos muutaman sellaisen mainitsee: kahvila mari tampereella, palvi portti hämeenkyrössä, kylmäkoskella leipomo, kahvila roosa hyvinkään suunnilla... Toisissa paikoissa vain tulee tunne, että SINÄ olet haluttu sinne, se vie minut uudestaan samaan paikkaan! Lisäksi hyvät tarjottavat, hintataso, tuore kahvi ja sopiva sijainti vaikuttavat pysähtymiseen.
Hirveästi ei ole ehtinyt/ollut mahdollisuuksia pysähtyä kaupunkien kahviloihin. Pääasiassa isojen teiden varsilta kokemuksia, toisaalta rakastan eurooppalaista kahvilakulttuuria, haluan vielä asua Ranskassa. Sellaisessa paikassa, jossa kävelymatkan päästä saan tuoreen, mitä herkullisimman patongin aamupalaksi. Tai kaupunkikahvilan, mistä voin mielen halutessa napata tuopposen olutta, siinä missä espressonkin.
Miten Suomeen saataisiin tälläistä katukulttuuria, nyt sitä yritetään omasta mielestä tuomalla jotain mieletöntä ja hinnat sen mukaiset. Ei kahvikupista pitäisi joutua maksamaan 4e!!! Saati leivoksesta yli 5e, loput on sitten leipomoiden kasvottomia, kylmiä ja identiteettömiä ketjukahviloita, saati ABC kirosanoja.
Herää kysymys, onko miehet liian helppoja? Hakevat ilman markkinointi ponnisteluitakin sen, mitä etsivät, vai eikö meitä ole vielä keksitty, kuten kolumnissakin viitattiin?
Itse ainakin tunnistin kolumnista paljon itseäni, toki ostan myös kahvin nopeasti mukaan paikasta kuin paikasta, mutta toisaalta vietän mielelläni hetken paikassa, jossa tunnen oloni kotoisaksi. Useimmiten ostan tarpeeseen, mutta välillä on kiva hemmotella itseänsä, on se sitten hyvä sämpylä, houkutteleva leivos yms. tarjottuna tuoreen kahvin kera. Useimmiten automaatin kylmä olemus tervehtii väsynyttä kahvittelijaa, mutta muutamia mukavia poikkeuksiakin löytyy. Jos muutaman sellaisen mainitsee: kahvila mari tampereella, palvi portti hämeenkyrössä, kylmäkoskella leipomo, kahvila roosa hyvinkään suunnilla... Toisissa paikoissa vain tulee tunne, että SINÄ olet haluttu sinne, se vie minut uudestaan samaan paikkaan! Lisäksi hyvät tarjottavat, hintataso, tuore kahvi ja sopiva sijainti vaikuttavat pysähtymiseen.
Hirveästi ei ole ehtinyt/ollut mahdollisuuksia pysähtyä kaupunkien kahviloihin. Pääasiassa isojen teiden varsilta kokemuksia, toisaalta rakastan eurooppalaista kahvilakulttuuria, haluan vielä asua Ranskassa. Sellaisessa paikassa, jossa kävelymatkan päästä saan tuoreen, mitä herkullisimman patongin aamupalaksi. Tai kaupunkikahvilan, mistä voin mielen halutessa napata tuopposen olutta, siinä missä espressonkin.
Miten Suomeen saataisiin tälläistä katukulttuuria, nyt sitä yritetään omasta mielestä tuomalla jotain mieletöntä ja hinnat sen mukaiset. Ei kahvikupista pitäisi joutua maksamaan 4e!!! Saati leivoksesta yli 5e, loput on sitten leipomoiden kasvottomia, kylmiä ja identiteettömiä ketjukahviloita, saati ABC kirosanoja.
Herää kysymys, onko miehet liian helppoja? Hakevat ilman markkinointi ponnisteluitakin sen, mitä etsivät, vai eikö meitä ole vielä keksitty, kuten kolumnissakin viitattiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti